Luokkakokojen kasvattaminen ei ole välttämätöntä

Ajankohtaista 15:26

Ajattele, että olet lapsi, ja olet hieman ujo. Tai vaikka nuorempi kuin luokkatoverisi – alakoululaisilla vaikuttaa, missä kuussa on syntynyt. Ajattele että joku kiusaa sinua tai sinulla on jotain vaikeuksia oppia tiettyä asiaa. Millaista silloin on opiskella luokassa, jossa on paljon lapsia – yli 25 oppilasta? Onko opettajan helppoa huomata sinua? Entä aikuisen näkökulmasta: tuntuuko se hyvältä ponnahduslaudalta tulevaisuuteen?
 
Yli 25 lapsen ryhmät ovat todella isoja. Niissä on vaikeaa jokaisen oppilaan saada tarvitsemaansa huomiota. Luokkia on syytä pienentää joskus alle 25 oppilaan tapauksissakin. Ongelmia voi koitua esimerkiksi silloin, jos luokassa on useita erityistä tukea tarvitsevia oppilaita tai alueen lapsilla ja nuorilla on usein vähäosainen tausta. 
 
Näistä syistä me sosialidemokraatit halusimme viime hallituskaudella pienentää luokkakokoja. Tähän kohdennettiin erillinen 30 miljoonan euron vuosittainen määräraha. Ajatuksena oli, että kun ajat ovat kovat, pitää  yhteiskunnan perustaa vahvistaa vaikka muualta leikataan. Vuotavassa veneessä voidaan purkaa kansituoleja, jos niiden materiaaleilla saadaan pohja paikattua. Lyhyen aikavälin kriisin takia ei pidä purkaa peruskoulua pitkän aikavälin vahvuutena. Jos perustaa heikennetään, tulevaisuudessa kriisit vain lisääntyvät.
 
Siksi olen huolissani uuden hallituksen päätöksestä poistaa ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitettu määräraha. Tätä perustellaan sopeuttamisen pakolla, osana koulutussäästöjä.
 
Vaikka sopeuttaminen tunnustettu tarve, sen sisältöä ei voi kätkeä välttämättömyyteen. Ei voida väittää, että koska on sopeutettava, on sopeutettava juuri näin kuten halitus tekee. 
 
Hyvä esimerkki siitä, että hallitus tekee arvovalintoja välttämättömyyksien sijaan  sopeutuksessa, on verotus. Nostamalla hyvätuloisten ja rikkaiden verotusta olisi mahdollista kattaa osa sopeutuksesta. Tähän hallitus ja oikeistolaiset vastaavat: ”veroprogressio on jo nyt jyrkkä ja veroaste korkea – verottamalla maata ei saada nousuun”. Eikö samalla tavalla voida sanoa: ”peruskoulu on jo nyt vaarassa – koulutusta rapauttamalla tätä maata ei saada nousuun”. Jos yksi kohde voidaan valita sopeutustoimien ulkopuolelle, miksi toisessa kohteessa voidaan väittää kyseessä olevan välttämättömyys? Niin, ei se olekkaan välttämättömyys, se on ihan tavallinen poliittinen arvovalinta. Haluttaessa peruskoulua voidaan edelleen rakentaa hajottamisen sijaan.