Mikael Jungner ei hae jatkokautta SDP:n puoluesihteerinä

Ajankohtaista 19:41

Mikael Jungner ei hae jatkokautta SDP:n puoluesihteerinä. Jungnerin lupasi olla hakematta jatkokautta, jos SDP:n presidenttiehdokas Paavo Lipposen 3-4 prosentin gallup -kannatus ei merkittävästi nouse. Vaikka kannatuksen loppunousu oli selvä, se ei Jungnerin mukaan ollut tarpeeksi merkittävä.

– Jutan aikana olemme moneen kertaan korostaneet, kuinka tärkeää on tehdä se minkä lupaa. Jotta Suomi voi menestyä, on suomalaisten voitava luottaa päättäjiinsä. Siksi ja vain siksi en hae jatkokautta ensi kevään puoluekokouksessa. Pidän sanani ja jätän samalla tilaa demareille etsiä tälle puolueelle vielä parempi puoluesihteeri.

Lue tästä kokonaan Mikael Jungnerin sdp:n jäsenille lähettämä viesti.

Olin paikan päällä Vancouverissa, kun Suomen leijonat pelasivat loppuottelupaikasta Yhdysvaltain kanssa. USA takoi 13 minuutissa kuusi maalia. Suomi ei yhtään. Katsoin erän kuin unessa. Tämä ei voinut olla totta. Oli se. Lipposen kampanjassa oli paljon samaa. Ehdokas oli hyvä. Lipponen voitti ylivoimaisesti jäsenäänestyksen. Lipponen pärjäsi tenteissä hyvin. Paavon viesti oli kohdallaan. Oma porukka oli liikkeellä. Demarit tsemppasivat ympäri maata. Silti kisa päättyi rökäletappioon.

Lokakuussa vietettiin kansallista epäonnistumisen päivää. Kolumneissa ja pääkirjoituksissa rohkaistiin ottamaan riskiä ja epäonnistumaan. Toivon että nuo juhlapuheet muistetaan nyt, kun demarit joutuvat maistamaan tappion karvasta kalkkia. Uskon että surua lievittää tieto siitä, että parhaamme yritimme. Erityisesti haluan kiittää palkansaajaliikkeen aktiiveja. Lauri Lyly, Mikko Mäenpää ja monet muut lähtivät täysin rinnoin mukaan tähän kampanjaan. SAK:n soppatykit höyrysivät läpi maan. Itsekin jaoin Antti Rinteen kanssa kuumia makkaroita Mäntsälässä. Palkansaajaliikkeen taloudellinen tuki tuli tarpeeseen. Myös Esko Ranto laittoi itsensä likoon ja johti kampanjaa hyvin. Joskus voi epäonnistua ilman että siihen on suoraa selkeää syytä. Joskus voi epäonnistua vaikka antaa kaikkensa.

Aloitin pari vuotta sitten puoluesihteerinä. Se oli hieno päivä. Olin täynnä tarmoa, koska tämä puolue on minulle tärkeä ja tämä aate arvokas. Tänään minulla on vielä enemmän tarmoa kuin aloittaessani. Moni asia on edennyt ja viime päivinä saamani laaja tuki tekee nöyräksi. Minulla on vahva motivaatio jatkaa puoluesihteerinä.

Epäonnistuminen vaaleissa ei saa johtaa automaattisesti johdon vaihtoon. Tappiosta oppii ja tuo oppi valuu hukkaan, jos aina vastoinkäymisten edessä vaihdetaan vetäjiä. Vaalitappio ei ole minulle syy olla hakematta jatkokautta.

Kun aloitin, minulla oli selvä tavoite SDP:n uudistumisesta. Meidän on otettava askel huomiseen ja samalla pakattava reppuun mukaan se, mikä eilisessä on arvokkainta. Meidän on luotettava tulevaan ja tarjottava innostava vaihtoehto tämän päivän Suomelle. Suomessa on jo riittävästi ei-puolueita. Suomessa on pulaa kyllä-puolueista. Meidän on hyväksyttävä menestyminen, joka jauhaa hyvinvointia suomalaisille. Siksi olen taistellut niin vahvasti start up-yrittämisen puolesta. Meidän on tunnistettava tämän päivän suomalaisten kaipuu yksilöllisyyteen ja hyväksyttävä erilaisuus. Siksi puhun niin paljon vähemmistöjen oikeuksista, Euroopasta ja maahanmuuton tärkeydestä. Siksi lyön päätäni umpimielisiin asenteisiin kerta toisensa jälkeen. Meidän on mentävä keskustelemaan sinne, missä ihmiset ovat. Siksi vietän niin paljon aikaa sosiaalisessa mediassa ja siksi uskon vahvasti verkkoviestintään. Ja kun katson SDP:n historiaan, on helppo nostaa sieltä esiin ne kaksi tärkeintä arvoa, joita tämä puolue on ajanut jo yli sadan vuoden ajan. Ne ovat työ ja oikeudenmukaisuus. Näihin arvoihin uskon ja näitä arvoja olen valmis puolustamaan myös ensi kevään puoluekokouksessa.

Vuodenvaihteessa saimme kuulla karmaisevista gallupluvuista. Oli loppukirin aika. Lipponen piti lauantaina Porissa koskettavan ja viisaan linjapuheen oikeudenmukaisuudesta. Tiistaina laitoin asemani peliin tuon linjan puolesta. Lupasin olla hakematta jatkokautta, ellei lopputulos olisi merkittävästi gallupeja parempi. Tarkoitukseni oli rohkaista puolueväkemme vaalitaistoon, ei käännyttää äänestäjiä. Keskiviikkona Jutta lähti näyttävästi kiertämään Paavon kanssa ja torstaina Jutta linjasi maaliskuun kehysriiheen tavoitteita, joilla vahvistetaan oikeudenmukaisuutta. Ministerit, ay-väki ja lukemattomat muut lähtivät uudella tarmolla liikkeelle. Me saimme sytytettyä innostuksen demarikenttään. Paavon kannatus melkein kaksinkertaistui lähes seitsemään prosenttiin.

Minulla on monta syytä hakea jatkokautta. Monet ovat vedonneet tekstiviestein ja sähköpostein. Erityisesti minua koskettivat Paavon kiitospuheen rohkaisevat sanat. Samoin puoluetoimiston väen vetoomukset. Minä kuitenkin lupasin olla hakematta jatkokautta, jos Paavon kannatus ei merkittävästi nouse. Kannatuksen loppunousu oli selvä, mutta ei merkittävä. Jutan aikana olemme moneen kertaan korostaneet, kuinka tärkeää on tehdä se minkä lupaa. Jotta Suomi voi menestyä, on suomalaisten voitava luottaa päättäjiinsä. Siksi ja vain siksi en hae jatkokautta ensi kevään puoluekokouksessa. Pidän sanani ja jätän samalla tilaa demareille etsiä tälle puolueelle vielä parempi puoluesihteeri. Tämä on upea työ ja tästä kannattaa kilvoitella.

Niille, jotka tästä päätöksestä riemuitsevat, nostan maljan. Tässä ajassa on liian vähän iloittavaa. Niille, jotka tätä päätöstä surevat, voin kertoa että seuraavat neljä kuukautta tulen tekemään puoluesihteerinä kaikkeni uudistaakseni tätä puoluetta parhaan kykyni mukaan.

Helsingissä 25.1.2012

Mikael Jungner

Puoluesihteeri