Paavo Lipponen: Merkelin ja Sarkozyn kerrottava millaiseen Eurooppaan pyrkivät

Ajankohtaista 15:29

Suljetun euroklubin syntyminen EU:n instituutioiden ulkopuolelle on estettävä. Saksan ja Ranskan yhteiset ehdotukset finanssikurin parantamiseksi euroryhmässä ja muissa EU:n jäsenmaissa antavat hyvän lähtökohdan päätöksille tulevassa huippukokouksessa.

Jäsenmaiden velkaantumista on voitava seurata ja siihen tulee voida puuttua unionitasolta, niin kuin Suomi on alusta lähtien vaatinut. Jopa automaattiset sanktiot alijäämärajan ylittämisestä ovat tarpeen, totesi SDP:n presidenttiehdokas Paavo Lipponen SDP:n Eu seminaarissa.

– Kysymys on siitä, miten korjataan EU:n syntyrakenteeseen ja euroon jäänyt valuvika, tiiviin finanssi- ja talouspoliittisen yhteistyön puuttuminen, ei se, että euroon lipsahti maita, jotka eivät tosiasiassa täyttäneet vaatimuksia. Tästä valuviasta ja sen mahdollistamasta velkakriisistä ei selvitä ilman suurimpia muutoksia EU:n rakenteissa sitten unionin perustamisen Maastrichtin sopimuksella 1992.

-Liittokansleri Merkel ja presidentti Sarkozy esiintyivät maanantaina 5.12 tyytyväisinä, mutta moni kysymys jäi auki. He eivät kertoneet, millaiseen Eurooppaan haluavat unionia ohjattavan. Pelkään pahoin, että kaksikko ei ole keskenään lainkaan yhtä mieltä tästä peruskysymyksestä. Pariisin kompromissi näyttää hyvin taktiselta.

– Pariisissa mainittiin mahdollisuus kaikkien 27 EU:n jäsenmaan osallistumisesta, tai 17 euromaan tai pienemmän ryhmän sopimuksesta. Vaikka Suomi sinänsä täyttäisi ydin-euronkin vaatimukset, on huippukokouksen valmistelussa nostettava esiin suuri kysymys unionin luonteesta. Ollaanko luomassa suljettua klubia, jota mikään instituutio kuten komissio ei valvo, ja jota käytännössä johtaa tunnettuun tyyliin Saksan ja Ranskan tandem? Vai haetaanko ratkaisua, joka mahdollisimman pitkälle säilyttää EU:n ja euron yhtenäisyyden? Turvataanko institutionaalinen tasapaino antamalla komissiolle vahva rooli, mikä takaisi objektiivisuuden, sen, että myös tandemia valvotaan ja estetään protektionistisen ytimen synty?

– Merkelin ja Sarkozyn toimintaa voidaan hyvin puolustaa kiireellä ja suurimpien välttämättömällä vedolla. Nyt kaksikko on kuitenkin mennyt liian pitkälle: heidän paperinsa nurkkaa väläytetään muutamaa päivää ennen huippukokousta, varsinainen paperi annetaan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle van Rompoylle vasta tänään. Tavatonta on jo se, että van Rompoy ei ollut mukana Pariisin kokouksessa, ei myöskään komission puheenjohtaja Barroso. Tandem pitää pilkkanaan jäsenmaiden parlamentteja, joiden pitäisi vuorokaudessa hyväksyä monumentaalisia ratkaisuja.

– EU:lla ei ole tulevaisuutta, jos päätöksiä ei ankkuroida jäsenmaiden parlamentteihin. Saksa on näyttänyt Suomen jälkeen hyvää esimerkkiä parlamentin roolin turvaamisesta – miksi se nyt jyrää tällä tavoin? Kun tandem vaatii kuukausittaisia huippukokouksia, aikooko se noudattaa samaa menettelytapaa: edellisenä päivänä kaksikko kertoo, mitä muut saavat päättää? Korkeimman tandem-johdon käyttäytyminen on sitä paitsi vain jäävuoren huippu siitä sulle-mulle -politiikasta, jota Saksa ja Ranska harjoittavat erilaisissa nimityksissä.

– Mihin on kadonnut unionin yhteisöllisyys, onko yhteisömetodi vielä voimassa? Vai onko kaksikon ilmoitusmenettely sitä ”unionimetodia” jonka liittokansleri Merkel julisti taannoisessa linjapuheessaan? Kun kaksikko on niin suuressa vastuussa tehdyistä virheistä, vakaussopimuksen noudattamisesta luopumisesta, maidensa pankkien harjoittaman holtittoman lainanannon valvonnan laiminlyönnistä, odottaisi niiltä hieman enemmän nöyryyttä.

– Unionin tila on sillä tavoin surullinen, että sen sisäinen tasapaino on järkkynyt. Johtokaksikolle ei ole vastapainoa muista suurista maista, komissio on sysätty sivuun ja Eurooppa–neuvoston puheenjohtaja on vain protokollapäällikkö. Pienten maiden, kuten Suomen, tulee harjoittaa rakentavaa yhteistyötä suurten kanssa, mutta se ei voi tarkoittaa sivusta seuraamista, jos unionin luonne muuttuu väärään suuntaan.