Paavo Lipposen puhe puoluevaltuustossa

Ajankohtaista 06:18

Paavo Lipponen
SDP:n puoluevaltuuston kokouksessa
Eduskunnan lisärakennuksessa
Puhuttu sana pätee

Kuusi vuotta sitten jätin Sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajan tehtävän Jyväskylän puoluekokouksessa. Sanoin silloin puheeni päätteeksi: ”Olen saanut puolueelta lähes kaiken”. En silloin ajatellut, että tulisi takaisinmaksun aika!

Kiitän puoluevaltuustoa ja jäsenäänestyksessä kannatuksensa minulle antaneita luottamuksesta. Olette asettaneet minut tehtävään, jota kunniakkaampaa ei ole.

Kiitän Tuula Haataista ja Ilkka Kantolaa hyvästä kilpakumppanuudesta. Me saimme paljon ääniä. Äänestystulos, erittäin korkea äänestysprosentti, kertoo sosialidemokraattien olevan nyt liikkeellä nuorista veteraaneihin. Samalla se kertoo siitä, että presidentinvaalit jälleen kiinnostavat ja innostavat suomalaisia.

Kysymys on suomalaisen demokratian toiminnasta.

Tämä talo kuuluu demokratiamme tärkeimmälle instituutiolle, eduskunnalle. Eduskuntauudistus 1906 teki Suomesta maailmanhistoriallisen demokratian edelläkävijän, sillä silloin ensimmäisen kerran sekä naiset että miehet saivat täydet poliittiset oikeudet.

Ehdotin tämän talon nimeksi Miina Sillanpää -talo. Tällä tavoin eurooppalaiset kulttuurikansat kunnioittavat suuria kansalaisiaan. Silloin ehdotukseni valitettavasti torjuttiin – sen hyväksyminen olisi vaatinut yksimielisyyttä – mutta uskon, että jonakin päivänä se hyväksytään.

Meidän tulee olla ylpeitä Suomen suuresta demokratiaperinteestä. Me saimme eduskuntaan nojaavan hallitusmuodon ja 1930-luvun lopussa Suomen kansa eheytyi demokratian puolustuksessa. Se oli ehdoton edellytys sodista selviytymiselle itsenäisenä valtiona.

Menestyksemme salaisuus on myös suuressa sivistysperinteessä ja siihen perustuvissa kansanliikkeissä, kuten niissä puolueissa, joiden juuret ovat Suomen kansan nousun ajoissa.

Näitä perinteitä meidän on vaalittava ja vietävä ne tulevaisuuteen.

x x x

Mikä on tasavallan presidentin tehtävä suomalaisessa demokratiassa?

Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Se on nykymaailmassa valtavan suuri ja vaativa tehtävä. Siinä on oltava aktiivinen – ulkopolitiikkamme perinteet velvoittavat.

Tasavallan presidentti vastaa kahdenvälisistä suhteista Venäjään ja Yhdysvaltoihin. Suhteet Kiinaan ja muihin nouseviin suurvaltoihin ovat myös erittäin tärkeitä.

Presidentti johtaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan määrittelyä. Siinä suhteessa jatkuvuus on pääperiaate: Suomi nojaa hyviin naapurisuhteisiin, on aktiivinen Euroopan unionin yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kuten kriisinhallinnassa, tukee pohjoismaisen yhteistyön kehittämistä, osallistuu Naton rauhankumppanuuteen säilyttäen sotilaallisen liittoutumattomuutensa ja toimii keskeisessä roolissa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä.

Uusi maailmanjärjestys on muotoutumassa. Presidentti vastaa ylimpänä siitä, että Suomella on vaikutusvaltaa kansainvälisissä taloudellisissa organisaatioissa kuten G20:ssä. Pienenä maana meidän on panostettava Yhdistyneiden Kansakuntien vahvistamiseen ja annettava tukemme sen kaikinpuoliselle toiminnalle kuten kehitysyhteistyölle.

Kestävän kehityksen kärkimaana Suomella on annettavaa ratkaistaessa globaaleja ympäristöongelmia, joista ilmaston muutos on vakavin. Väestöpolitiikka tulee yhä ajankohtaisemmaksi, kun väestö vanhenee ja maahanmuuttopaine kasvaa.

x x x

Entä mikä on presidentin rooli Eurooppa-politiikassa?

Ulko- ja globaalipoliittisten haasteiden vaativuudesta voi jo päätellä, että kansainvälisten suhteiden hoidossa riittää töitä. Yhteistoimintaa tarvitaan valtioneuvoston kanssa ja töitä joudutaan jakamaan. Tärkeintä on keskinäinen kunnioitus niiden kesken, jotka on kansalaisten antamilla valtuuksilla asetettu tehtäviä hoitamaan.

Presidenttiä tarvitaan tukemaan hallitusta Eurooppa-politiikassa, antamaan rakentavat neuvonsa ja osallistumaan erityisesti EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevien kysymysten käsittelyyn. Kun Suomen linjaa EU:n kehittämisessä määritellään, presidentin on oltava mukana. Erityisesti unionin perussopimusten muutokset ovat myös presidentin alaa.

Suomen etu pienenä jäsenmaana on pitää EU ja euro koossa. Meidän on yhdessä muiden jäsenmaiden kanssa vahvistettava yhteistyötä. Se vaatii nyt voimakkaita toimia, jotta velkaantuminen saadaan hallintaan ja markkinat vakautetuksi. Se vaatii jäsenmaissa kurinalaista budjettipolitiikkaa ja tiukkaa valvontaa unionitasolla. Komissio tarvitsee riittävät valtuudet puuttua tarvittaessa linjasta lipsuvien jäsenmaiden taloudenpitoon. Tätä linjaa me ajoimme EU:ssa jo minun aikanani. Olimme kriittisiä ennen eurokriitikoita.

Nyt ei ole kysymys liittovaltiokehityksestä, vaan unionin välttämättömästä vahvistamisesta globaalissa kriisissä. Hajoava unioni merkitsisi maailmanpolitiikan jättämistä kahden, USA:n ja Kiinan, kaupaksi, jolloin Suomi menettäisi tärkeimmän vaikutuskanavansa, Euroopan unionin.

Onnittelen hallitusta ja Jutta Urpilaista ryhdikkäästä toiminnasta EU:ssa ja sen euroryhmässä. Pääministeri Jyrki Kataisen tuki komissiolle Brysselissä oli tärkeä signaali koko unionille. Olli Rehnin arvovalta on vahvistunut merkittävästi. Muutkin toimijat huomioon ottaen meillä on hyvä joukkue Euroopassa.

Eurokriisin torjumisessa ei ole kysymys nippeleistä, lainatakseni Saksan keskuspankin entistä pääjohtajaa Axel Weberiä. Nyt kysytään, mikä on se suunta, johon olemme menossa unionissa. Onko poliittinen sitoutuminen EU:n ja euron koossapitämiseen riittävään vahva? Avataanko näköala tulevaisuuteen?

Kaikeksi onneksi EU:n suurimmat maat Saksa ja Ranska – viimeksi Saksan liittopäivät ylivoimaisella enemmistöllä – ovat ilmaisseet eurooppalaisen tahtonsa. Nyt, kun vakuuskiista on takanapäin, on mentävä eteenpäin Suomen aktiivisella Eurooppa -poliittisella linjalla.

Tilanne maailmantaloudessa on vakavin sitten toisen maailmansodan. USA:n, Japanin ja Britanniankin talouden kasvunäkymät ovat heikot. Uuden taantuman uhka on suuri. Nyt on jokaisessa taloudessa tehtävä välttämättömät toimet tilanteen saamiseksi hallintaan. Tätä ja globaalia yhteistyötä Suomen tulee edistää Euroopan unionissa.

x x x

Tasavallan presidentin on oltava myös arvojohtaja. Sellaista tarvitaan Suomen nykyisessä tilanteessa.

Arvot, suomalaisen yhteiskunnan perusarvojen puolustaminen, olivat ratkaisevat, kun päätin tavoitella presidenttiehdokkuutta. Demokratia, ihmisoikeudet ja vähemmistöjen suoja. Huolenpito kaikista kansalaisista, ennen kaikkea niistä, jotka ovat eniten avun tarpeessa. Hyvinvointivaltio tasa-arvon takeena.

Viimeaikainen kehitys Suomessa on arvojen kunnioittamisen suhteen ollut huolestuttavaa.

Nyt on aika tehdä selväksi, että suomalaisten perusarvojen romuttamista ei voida hyväksyä. Kansalaisten ylivoimainen enemmistö hylkää kaikenlaiset ääriasenteet. Suomalaiset ovat maltillista väkeä.

Emme saa passiivina katsoa vierestä, kun vähemmistöihin kuuluvia kansalaisia kohdellaan huonosti. Jokaisen on otettava vastuu suomalaisen yhteiskunnan suunnasta.

Yhteiskuntamme tila vaatii monessa suhteessa tervehdyttämistä. Työttömyys, köyhyys ja kaikkinainen syrjäytyminen vaativat voimakkaita toimia. Lasten ja nuorten pahoinvointi tekee erityisen surulliseksi – hyvinvointiyhteiskunta on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki.

Mikä erottaa suomalaiset muista kansakunnista? Se, että meillä on ollut poikkeuksellinen kyky koota kansakunnan henkiset ja aineelliset voimavarat kriisitilanteissa. Suurin voimavaramme, suurin kilpailuvalttimme myös taloudellisessa mielessä, on yhteistyökyky. Suomi on keskinäisen luottamuksen ykkösmaa maailmassa.

x x x

Toinen ratkaiseva syy ehdokkuuspäätökseeni on halu vahvistaa suomalaisten, etenkin nuorten tulevaisuudenuskoa.

Suomi on monissa vertailuissa arvioitu jopa maailman parhaaksi maaksi. Meillä on korkea osaamistaso, kyky organisoida ja tehdä yhteistyötä. Hyvinvointimallimme on maailmankuulu. Olemme edelläkävijä kestävässä kehityksessä. Miksi kuitenkin monen suomalaisen tulevaisuudenusko on heikko?

Presidenttinä rohkaisisin uuden näköalan avaamista Suomen talouteen, uuden menestysreseptin kehittämiseen, jolla selviydymme globalisaatiossa.

Suomen suuret inhimilliset voimavarat on saatava täyskäyttöön kääntämällä työelämän kulttuuri ylösalaisin, rohkaisemalla ihmisiä aloitteellisuuteen ja karsimalla hierarkioita. Onneksi innostavia ja kannustavia työyhteisöjä on jo paljon. Sanelukulttuuria, kaikenlaista työpahoinvointia ja välinpitämättömyyttä on työelämässä kuitenkin edelleen liikaa. Erään arvion mukaan nämä puutteet maksavat yhteiskunnalle peräti 25 miljardia euroa vuodessa.

Huipputeknologia ja korkeatasoinen perusteollisuus on kilpailuetu, mutta ne on kytkettävä uuden, kestävän talouden palvelukseen. Suomen rooliksi tulisi silloin kokonaisratkaisujen, erilaisten palvelujen vienti etenkin uusiin kasvaviin talouksiin. Yllättäen toimivasta hyvinvointiyhteiskunnasta tulisi silloin myyntivaltti. Näin Suomeen syntyisi myös kaivattuja pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Nyt on suunnattava katseet tulevaisuuteen. Vahvistamalla perusarvomme, pitämällä huolta luottamuksen säilymisestä, hakemalla taloudellemme uutta perustaa, me pärjäämme. Meidän on rohkaistava nuoria ihmisiä uskomaan siihen, että tässä maassa on hyvä elää, perustaa perhe ja tehdä työtä.

Kutsun kaikkia suomalaisia tekemään presidentinvaaleista kansanliikkeen. Kansanliikkeen demokratian, ihmisoikeuksien, suomalaisten perusarvojen ja tulevaisuudenuskon puolesta.

x x x

Olen tuntenut neljä presidenttiä ja haluan jatkaa heidän parhaita perinteitään. Urho Kekkosen tapaan haluan olla koko maan, sen kaikkien alueiden ja laillisten elinkeinojen presidentti. Mauno Koiviston periaatteista haluan ylläpitää parlamentaarisen demokratian kunnioitusta. Martti Ahtisaari antoi esimerkin aktiivisesta toiminnasta ja terveestä itsetunnosta kansainvälisessä yhteistyössä. Tarja Haloselta ottaisin vastaan tasa-arvon ja hyvinvointivaltion esitaistelijan velvollisuuden.

Olen valmis tehtävään isänmaan ja koko kansan puolesta.