Ryhmäpuhe maakuntien perustamista ja sote-uudistusta koskevasta lainsäädännöstä

Ajankohtaista 15:52

Sirpa Paatero

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuhe 7.3.2017
Maakuntien perustaminen ja sote-uudistusta koskeva lainsäädäntö
Kansanedustaja Sirpa Paatero

Arvoisa puhemies

Palataan ajassa taaksepäin vajaat kaksi vuotta. Silloin kaikkien kahdeksan eduskuntapuolueen yhteinen tahto oli saada Suomeen entistä paremmat sosiaali- ja terveyspalvelut. Näistä seitsemän puoluetta halusi edetä julkisen palvelutuotannon pohjalta.

Mutta missä ollaan tänään? Meillä on edessä kolmen puolueen esitys maakuntauudistuksesta, jossa Soten lisäksi maakunnille siirretään kymmeniä muita toimintoja, julkiset palvelut pakkoyhtiöitetään ja annetaan suurelta osin markkinoiden hoidettavaksi. Lisäksi kunnat rajataan ulos palvelutuotannosta.

Kyseessä on kansalaisten kannalta tärkein uudistus sataan vuoteen. Pelkästään sen täysmääräinen toteuttaminen kestää helposti kymmenen – kaksikymmentä vuotta. Suomen juhlavuoden henki on nyt unohtunut pahan kerran. Tätä uudistusta ei valmistella yhdessä parlamentaarisesti. Myöskään asiantuntijoiden palautetta ei tunnuta kuulevan.

Merkille pantavaa on, että hallituksen esittämälle mallille – näillä talouden reunaehdoilla – ei tunnu löytyvän sote-asiantuntijoista puolustajia, jotka uskoisivat palveluiden tai ihmisten hyvinvoinnin tällä hallituksen mallilla parantuvan. Epäilyjä sitä vastoin on esitetty paljon: mm. palveluiden pilkkoutumisesta, epätasa-arvon lisääntymisestä ja hinnan kallistumisesta.

Suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto on monilla OECD:n mittareilla yksi maailman tehokkaimmista ja toisaalta kuntalaisten tyytyväisyys julkisesti tuotettuihin palveluihin on kasvanut. Näillä tiedoilla kuulostaa kummalliselta, että niin sote kuin muissakin esim. työllistämispalveluissa uskotaan markkinoiden voimaan – veronmaksajien rahoilla – ilman mitään näyttöä. Ollaan siirrytty pois maailmasta, jossa elinkeinojen pitäisi elättää ihmisiä, eikä ihmisten elinkeinoja.

Arvoisa puhemies!

Maakunnista puhutaan itsehallinnollisina toimijoina. Todellisuudessa itsehallinto jää kyseenalaiseksi. Aiemmin kuntapuolen itsehallinnon määritelmän mukaan kolmesta kriteeristä on maakuntien kohdalla toteutumassa vaaleilla valitut päättäjät, mutta maakunnille ei ole tulossa omaa verotusoikeutta eikä yleistä tehtävää – eli mahdollisuutta päättää tehtävien jakamisesta tai yhteistyöstä kuntien kanssa. Kun maakuntiin tulee ministeriöiden vahva ohjaus ja valtioneuvoston mahdollisuus puuttua niiden toimintaan, jopa enemmän kuin valtion virastoihin, on pelkona että maakunnista tulee valtionhallinnon jatkeita.

Itsehallinnon lisäksi vajaaksi on jäämässä myös demokratia, jos maakunta tulee päättämään vain strategiset linjaukset ja asiakasmaksujen tason. Kaikki muu päätöksenteko Soten osalta siirtyy liikelaitokselle ja yhtiöille, joissa päättäjinä eivät saa olla luottamushenkilöt. Käsittämätön yksityiskohta on, että ehdokkaana vaaleissa eivät saa olla julkisten yhtiöiden hallituksen jäsenet mutta yksityisten kyllä.

18 maakuntaa ovat monella tavalla hyvin erilaisia. Niiden mahdollisuudet tuottaa palveluja eroavat toisistaan suuresti. Kun rahoitus on asiakasmaksuja lukuun ottamatta valtion armeliaisuuden varassa, tullaan näkemään tilanteita, joissa maakunnat eivät selviä tehtävistään. Tällöin joudutaan joko anomaan lisää rahaa valtiolta tai leikkaamaan palveluita. Kun samaan aikaan on ajateltu kustannustasoa leikattavan kolmella miljardilla, kuulostaa jälkimmäinen eli palveluiden rajaus todennäköisemmältä.

Nyt tavoiteltu tilaaja – tuottaja malli on osoittautunut kaikissa esimerkeissä niin Suomessa kuin ulkomailla tehottomaksi ja kalliiksi. Jääkin kysyttäväksi, onko se tässä mallina vain markkinoiden vahvistamisen vuoksi.

Koko uudistuksen tavoite on ollut tuottaa tasa-arvoisempaa palvelua kaikille suomalaisille riippumatta asuinpaikasta tai tulotasosta, kohtuullisin kustannuksin. Lainsäädännön arviointineuvoston mukaan esityksestä puuttuivat riittävät vaikutusarviot koskien uudistuksen vaikutuksesta palveluiden laatuun, saatavuuteen tai ihmisten hyvinvointiin. Epäilys tulevan valinnanvapauslainsäädännön suhteen onkin palveluiden epätasa-arvon lisääntymisestä sekä kulujen kohoamisesta.

Arvoisa puhemies!

Sosiaalidemokraatit haluavat sote uudistuksen jossa terveys- ja hyvinvointierot kapenevat, perustason palvelut vahvistuvat ja vaikuttavuus paranee. Tämä on mahdollista tehdä turvaamalla julkisen palvelutuotannon ensisijaisuus, hyödyntäen järjestöjä ja yrityksiä sekä sopimusten mukaan kuntien tuottamia palveluita. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamiselle tarvitaan leveämmät hartiat ja tämä voidaan toteuttaa kuntalain pohjalta.

Valinnanvapautta voidaan lisätä hallitusti mm. palvelusetelijärjestelmää ja henkilökohtaista budjetointia kehittämällä. Valinnanvapautta tulee kehittää hallittujen ja tarkasti arvioitujen kokeilujen kautta siten, että samanaikaisesti toteutetaan toimivat palveluketjut ja palvelukokonaisuudet asiakaslähtöisesti. Samalla pitää huolehtia kuntien toimintamahdollisuuksista eli ihmisiä lähinnä olevien palvelujen ja lähidemokratian toimimisesta kaikissa kunnan toiminnoissa.