SDP:n Taavitsainen: Miksi yhdeltä ihmisryhmältä suljetaan mahdollisuus työhön ja osallisuuteen?

Ajankohtaista 08:23

Satu Taavitsainen

– Jokaisella pitää olla oikeus työhön ja osallistumiseen Suomessa. On käsittämätöntä, että meillä on yhä vuonna 2017 yksi ihmisryhmä, jolle tämä ei näytä olevan mahdollista, toteaa SDP:n kansanedustaja, eduskunnan vammaisasiain yhteistyöryhmän varapuheenjohtaja Satu Taavitsainen.

– Vammaisen nuoren tie vie lähes aina peruskoulusta suoraan eläkkeelle. Kun vammainen ihminen täyttää 16 vuotta, esittävät viranomaiset hänelle lähes aina eläköitymistä. Miksi he eivät pidä kouluttautumista ja työsuhteista palkkatyötä tavoittelemisen arvoisena? ihmettelee Taavitsainen.

Taavitsainen jätti perjantaina kirjallisen kysymyksen valtioneuvostolle siitä, miksi nuoria vammaisia henkilöitä painostetaan eläkkeelle. 

– On ollut surullista huomata, että eläkkeelle jäämistä pidetään useimmiten helpoimpana ratkaisuna, eikä olla kiinnostuneita vammaisen ihmisen osallisuudesta, hänen kouluttamisestaan, osaamisen kehittämisestä ja panoksensa antamisesta työelämässä. Tähän toivon muutosta ja toimenpiteitä asiasta vastaavalta ministeriltä, sanoo Taavitsainen.

– Kyse ei ole siitä, etteivätkö vammaiset ihmiset haluaisi mukaan työelämään. Päinvastoin, monilla into ja halu kehittää itseään on suuri, mutta sen lisäksi, että eläkepäätös sulkee ovia, tarvittavaa tukea koulutukseen ja työllistymiseen ei ole saatavilla.

– Tarvitaan kouluttautumis- ja työllistymispolkuja, TE-toimistojen tukipalveluita, vaikuttavuudeltaan erinomaisia työhönvalmentajapalveluja sekä turhien esteiden karsimista, kuten tiukkojen tulorajojen poistamista työkyvyttömyyseläkeläisiltä, jotka estävät työntekoa, listaa Taavitsainen keinoja ratkaisuista.

Taavitsainen kertoo kirjallisessa kysymyksessään tarinan nuoresta vammaisesta naisesta, jolle viranomaisten näkemyksen mukaan opiskelu oli liian haastavaa ja paras vaihtoehto olisi ollut työkyvyttömyyseläke 16-vuotiaana. Nyt nainen on päättämässä sosiaalityön opintojaan yliopistossa, siitäkin huolimatta, että Kelan virkailija suositteli tyytymistä eläkkeeseen ja opinnot nähtiin liian paljon energiaa vievinä. 

Lue koko kirjallinen kysymys ja nuoren naisen tarina alta.

Lisätiedot:

Satu Taavitsainen
kansanedustaja (sd)
p. (09) 432 3168
satu.taavitsainen@eduskunta.fi

Eduskunnan puhemiehelle

Vammainen nuori ohjataan hakemaan 16-vuotiaana työkyvyttömyyseläkettä, kun hänen alle 16-vuotiaan vammaisetuutensa lakkaavat. Työkyvyttömyyseläkettä haettaessa ensisijainen etuus on nuoren kuntoutusraha (16-20-vuotiaille). Kuntoutusrahaetuutta harkittaessa lääkärin lausunto on keskeinen kriteeri, kun määritellään, myönnetäänkö opiskelu- ja kuntoutussuunnitelmaan perustuva kuntoutusraha vai pysyvä työkyvyttömyyseläke. Hyvin usein, lähes aina, vaikeavammainen henkilö kirjoitetaan pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle eikä kuntoutusrahalle.

Nuorten vammaisten osaamista ja kykyjä ei kartoiteta, vaan keskitytään lääketieteelliseen arvioon henkilön toimintakyvystä. Toimintakyvyn rinnastaminen suoraan työkykyyn on kuitenkin harhaanjohtavaa. Esimerkiksi sähköpyörätuolia käyttävä CP-vammainen henkilö voi olla joissain tehtävissä täysin työkykyinen, vaikka hänen toimintakykynsä on merkittävästi alentunut. Esimerkkejä on maailmalta monia. Kukaan tuskin epäilee, että Stephen Hawkin, maailmankuulu teoreettinen fyysikko, on työkyvytön, vaikka hänen toimintakykynsä on vakavasti rajoittunut.

Esimerkiksi ylioppilaaksi valmistunut, kuntoutustukea saava nuori vammainen nainen kävi Kelan virkailijoiden kanssa keskustelua pääsystä opiskelemaan sosiaali- ja terveysalalle. Kelan virkailijan mukaan, henkilö oli jo ylioppilas ja hänen kuntoutustukensa olisi pitänyt muuttaa pysyväksi eläkkeeksi, eikä henkilö näin tarvitsisi muuta koulutusta tai ammattia.

Tämä nuori nainen oli kuitenkin sitkeä ja halusi opiskella. Hän oli saanut koulun pääsykokeissa hyvät soveltuvuuspisteet ja suuntasi ammatilliseen koulukseen sosiaaliohjaajaksi. Hänen saatua sosiaaliohjaajan koulutuksen, opistoasteen koulutus poistui. Työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi tarjoutui tilaisuus suorittaa muuntokoulutuksena ammattikorkeakoulun sosionomi -pätevyys. Tämän jälkeen henkilö oli työttömänä työnhakijana ja välillä työkokeiluissa työmarkkinatuella. Samaan aikaan hänelle ehdotettiin useaan otteeseen siirtymistä eläkkeelle. Viimein hän sai yhden 6 kk jakson palkkatukea kunnalliseen nuorisotyöhön.

Henkilö päätti yrittää vielä; hän opiskeli avoimessa yliopistossa sosiaalityön perusopintoja ja yleisopintoja sekä osan aineopinnoista ja pääsi näin yliopistoon. Yliopiston hyväksymiskirjeellä hä- nelle myönnettiin ammatillinen kuntoutus sosiaalityöntekijän yliopisto-opintoihin.

Vajaa vuosi sitten tämä nuori nainen tiedusteli Kelasta, mitkä olisivat nyt yliopistosta valmistumisen kynnyksellä Kelan tukimahdollisuudet jatkoon ja työllistymiseen. Kelan virkailija toisti yhä ehdotuksen eläkkeen hakemisesta. Virkailija totesi myös, että ”naisen tulee ymmärtää, että vamma vie energiaa”, vaikka henkilö sanoi olevansa täysin kykenevä työskentelemään 3-4 päivänä viikossa. Ainoastaan viisipäiväinen viikko on haasteellinen, koska hän käy säännöllisesti vammansa takia lääkinnällisessä kuntoutuksessa ja haluaa pitää itsensä työkykyisenä. Lisäksi nainen kertoi Kelan virkailijalle tehneensä jo paljon oman alansa työtä yliopisto-opintojensa aikana. Tämä vammainen nuori nainen tekee nyt parhaillaan graduaan yliopistoon. Hän toivoo työllistyvänsä valmistumisensa jälkeen.

Osa-aikatyön tekeminen eläkkeen lisäksi on haastavaa, jos on tuloraja eläkkeessä. Silloin työtulo voi olla hyvin pieni (737 kk) eikä raha riitä elämiseen. Jos taas eläkkeen jättää lepäämään, joutuu käytännössä tekemään 100% työaikaa, jotta tulee toimeen.

Kelan täysi työkyvyttömyyseläke pitäisi saada sellaiseksi, että jos ei ole muuta eläkettä, niin voisi ansaita palkkatuloa ilman tulorajaa. Tämä ei vaikuttaisi valtion menoihin vaan päinvastoin toisi lisää verotuloja ja hyvinvointia ihmisille, jotka vammastaan huolimatta haluavat tehdä työtä.

Tälle tositarinan vammaiselle nuorelle naiselle suurin asia hänen elämässään on olleet eteenpäin kannustavat vanhemmat ja sitkeä halu opiskella virkailijoiden vastustuksesta huolimatta. Hän kokee, että parasta hänelle oli myös, että hän sai vammaisuudestansa huolimatta olla lapsena tavallisessa päiväkodissa ja lähikoulussaan.

Suomessa on ollut käytössä vuodesta 2000 alkaen tuetun työllistymisen työhönvalmentajapalvelua, jonka avulla on saatu onnistuneita työllistymisiä aikaan kaikissa niissä kohderyhmissä, jotka luetaan työllistymiseensä tukea tarvitseviksi. Palvelua ei kuitenkaan käytetä läheskään aina sen laatustandardin mukaisesti.

Työhallinnon ohjeen ja lain mukaan työhallinnon pitäisi tarjota näitä palveluita, mutta näin ei tehdä, koska laki ja ohjeet sallivat viranomaisen arvioivan henkilön mahdollisuutta työllistyä. Viranomaiset sekoittavat toiminta- ja työkyvyn.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten, esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miksi vammaiselle henkilölle esitetään Kelasta lähes aina eläköitymistä jo 16-vuotiaana? Miksi ammattilaiset eivät aina näe kouluttautumista ja työsuhteista palkkatyötä tavoittelemisen arvoisena?

Miksi eläkeratkaisua pidetään helpoimpana, eikä viranomainen ole kiinnostunut vammaisen ihmisen osallisuudesta, hänen kouluttamisestaan, osaamisen kehittämisestä ja panoksensa antamisesta työelämässä?

Voisiko ministeri edistää vammaisen ihmisen kouluttautumis- ja työllistymispolkua ja heidän kannustamista eteenpäin esimerkiksi poistamalla tiukat tulorajat työkyvyttömyyseläkeläisiltä, koska ne estävät työntekoa? Voitaisiinko Kelan täyttä työkyvyttömyyseläkettä vammaisuuden perusteella saaville voida kaikille myöntää oikeutta ansaita palkkatuloja rajattomasti eläkkeen lisäksi?

Mitä ministeri aikoo tehdä sille, että vaikka nykyään TE-toimistojen tulee palvella myös elä- keläisiä, niin vammaiset, jotka ovat täydellä eläkkeellä eivät kuitenkaan saa TE-toimistoista niitä tukimuotoja, jotka olisivat tärkeitä työllistymisen onnistumiseksi, kuten työkokeilut, palkkatuki ja työolosuhteiden järjestämistuki?

Miksi erinomaista ja vaikuttavuudeltaan ylivoimaista työhönvalmentajapalvelua ei käytetä enemmän ja miksei sitä myönnetä vammaisten nuorten työllistymisen tueksi aina esimerkiksi koulutuksen päättymisen jälkeen?

Mitä ministeri aikoo tehdä sille, että jos vammainen henkilö on laitettu pysyvälle eläkkeelle ja haluaisi opiskella, niin hän ei voi saada siihen tukea? Voiko lakia muuttaa niin, että opinnoistaan valmistuva nuori saisi aina ohjausta ja tukea työllistymiseensä ennen eläkkeelle siirtymistä?

Aikooko ministeri selvittää mahdollisuutta muuttaa lainsäädäntöä niin, että nuorelle vammaiselle henkilölle, joka on suorittanut oppivelvollisuuden sekä hakeutumassa toiselle asteelle, myönnettäisiin aina ensisijaisesti nuoren kuntoutusraha sekä siihen liittyvä riittävä ohjaus ja neuvonta?

Helsingissä 10.3.2017 Satu Taavitsainen /sd